Vastuullisen liiketoiminnan maakuva – Kenia

1. Millainen tilanne maassa on seuraaviin asioihin liittyen?

a. Järjestäytymisvapaus

Kenian perustuslaki (2010) takaa jokaiselle järjestäytymisvapauden, mukaan lukien oikeuden perustaa, liittyä tai osallistua minkä tahansa yhdistyksen toimintaan, sekä oikeuden olla kuulumatta mihin tahansa yhdistykseen. Perustuslaki takaa myös jokaiselle työntekijälle oikeuden perustaa, liittyä tai osallistua ammattiyhdistyksen toimintaan, ja ammattiyhdistyksille taataan oikeus päättää omasta hallinnostaan ja toiminnastaan. Freedom House -järjestön mukaan Keniassa oli vuonna 2015 40 ammattiyhdistystä ja niihin kuului yhteensä 2 miljoonaa työntekijää, tai noin 11 prosenttia maan työvoimasta. Suurin osa Kenian ammattiyhdistyksistä ovat sektorikohtaisia ja järjestäytyneitä maan ammattiliittojen keskusjärjestön (Central Organisation of Trade Unions) alle. Keskeinen haaste Kenian työntekijöiden järjestäytymiselle on epävirallisen sektorin laajuus: yli 80 prosenttia työvoimasta työskentelee virallisen sektorin ja ammattiyhdistysten ulkopuolella. Kenian hallituksen on todettu lähtökohtaisesti kunnioittavan työntekijöiden järjestäytymisvapautta, vaikkakin kansainvälinen ammattiyhdistysliike on ajoittain syyttänyt hallituksen virkamiehiä verbaalisesta uhkailusta.

b. Lapsityövoima

Kenian perustuslaki (2010) takaa kaikille lapsille oikeuden tulla suojelluksi hyväksikäytöltä, laiminlyönniltä, väkivallalta sekä vaaralliselta ja riistävältä työltä. Lapsityövoiman käyttö kielletään myös muussa lainsäädännössä, esimerkiksi työlaissa (Employment Act 2007) ja lastensuojelulaissa (Children Act 2001). Kenia on lisäksi ratifioinut YK:n lastenoikeuksien yleissopimuksen ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) lapsityöhön sekä lasten ja nuorten henkilöiden suojeluun liittyvät yleissopimukset. Kenian työlaki ja lastensuojelulaki määrittelevät kaikki alle 18 vuotiaat lapsiksi. Työlaki kieltää ehdottomasti alle 13 vuotiaan lapsen palkkaamisen työhön, mutta 13–16-vuotiaat saavat tehdä kevyttä työtä joka ei haittaa heidän terveyttään tai koulunkäyntiään ja 16-18 vuotiaat tulkitaan työkelpoisiksi. Työlainsäädännön valvominen on Keniassa kuitenkin heikkoa työministeriön vajavaisten resurssien ja työsuojelutarkastajien vähäisen määrän takia.

Lapsityövoiman käyttö on yleistä Keniassa ja tilanteen arvellaan koronapandemian myötä pahentuneen. Yhdysvaltojen työministeriön arvion mukaan 35,6 prosenttia 5–14-vuotiaista lapsista, eli yhteensä noin 3,7 miljoonaa lasta, olivat lapsityössä vuonna 2020. Lisäksi arviolta 23 prosenttia 7–14-vuotiaista lapsista yhdistivät koulunkäynnin ja työnteon. Lapsityövoimaa käytetään varsinkin maanviljelyssä, rakentamisessa, kaivoksissa, kotitaloustöissä, kuljetusalalla, sekä tiiliskivien tuotannossa ja hiekan jalostamisessa. Keniassa esiintyy myös lapsityövoiman pahimpia muotoja kuten lapsiprostituutiota ja pakkotyötä, usein ihmiskaupan seurauksena. Lapsiprostituutio on yleistä varsinkin rannikon turistikohteissa, Nairobissa ja Kisumussa, mutta sitä esiintyy lisäksi huumeiden tuotantopaikoissa, kultakaivosten läheisyydessä, valtateiden levähdyspaikoissa sekä Viktoria- ja Turkanajärvien kalastusalueilla. Lapsia on pakkotyössä etenkin kotitaloustöissä, maataloudessa ja kaduilla kerjäämässä.

c. Pakkotyö

Pakkotyö ja orjuus kielletään jyrkästi sekä Kenian perustuslaissa (2010) että työlaissa (2007). Ihmisoikeusryhmä Walk Free Foundation:in tutkimuksen mukaan pakkotyötä esiintyy kuitenkin huolestuttavan paljon Keniassa. Kenia sijoittui ryhmän tuottamassa Global Slavery Index -selvityksessä sijalle 41/167 vuonna 2018. Selvityksessä arvioidaan, että noin 328,000 ihmistä, tai 0,7 prosenttia koko väestöstä, elää modernissa orjuudessa Keniassa. Yhdysvaltojen ulkoministeriö luokittelee viimeisimmässä Kenia nähdään ihmiskaupan ja pakkotyön lähtö, kauttakulku ja kohdemaana. Lapsia on ihmiskaupan uhreina pakkotyössä varisinkin kotitaloustöissä, maataloudessa, kalastuksessa, karjanhoidossa, katukaupassa ja kaduilla kerjäämässä. Keniassa arvioidaan olevan 35,000-40,000 naista ja lasta pakotetussa seksityössä, joista arviolta 19,000 ovat lapsia. Kenian ihmiskaupan vastaisessa laissa (Counter-Trafficking Act 2010) rikoksen vähimmäisrangaistukseksi määritellään 15 vuoden vankilatuomio.

d. Elämiseen riittävä palkka

Kenian perustuslaissa taataan oikeus reiluun kompensaatioon. Keniassa on olemassa minipalkkalainsäädäntö, joka antaa työministeriölle valtuudet perustaa palkkaneuvostoja, jotka määrittelevät tehtävästä ja alueesta riippuen minimipalkat. Lainsäädännön mukaan työnantajat, jotka jättävät minimipalkkalainsäädäntöä noudattamatta voidaan määrätä sakkoihin tai jopa vankilatuomioon. Samalla erityisesti matalapalkka-alat ovat herkkiä kuluttajahintojen muutoksille.

e. Syrjintä

Syrjintä on Kenian progressiiviseksi katsotun perustuslain (2010) mukaan kiellettyä. Todellisuudessa helposti syrjittyihin ihmisryhmiin kuuluvat naiset, etniset vähemmistöt, sukupuolivähemmistöt, vammaiset henkilöt ja siirtolaiset. Syrjintää ilmenee niin työmarkkinoilla, kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Kansallisen tasa-arvokomission (National Gender and Equality Commission) tehtävä on edistää tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä eritysiesti naisten, vammaisten henkilöiden, lasten, nuorten, ikä-ihmisten, vähemmistöjen ja marginalisoituneiden ryhmien osalta. Komissio vastaanottaa ja tutkii syrjintään liittyviä valituksia.

f. Sukupuolten tasa-arvo

Tasa-arvoa mittaavan World Economic Forumin Global Gender Gap raportin mukaan Kenia sijoittui vuonna 2022 sijalle 57/146 pistemäärällä 0,729/1,0. Saharan eteläpuolisen Afrikan maista Kenia on sijalla 9. Edistystä on tapahtunut kaikilla saroilla (terveys, koulutus, taloudellinen ja poliittinen osallistuminen) viime 15 vuotena, mutta poliittinen osallistuminen on selvästi heikoin osa-alue. Tämä siitäkin huolimatta, että perustuslaissa on määritelty nk. 2/3 sääntö, jonka mukaan yhden sukupuolen edustus ei saa ylittää kahta kolmasosaa valituissa ja nimetyissä viroissa. Sääntö ei kuitenkaan vielä ole toteutunut. Naisten taloudellista asemaa leimaa se, että noin 80 prosenttia naisista ovat pienviljelijöitä, vain noin 5 prosenttia naisista ovat yksilöllisiä maanomistajia ja naisten osuus luotonsaajista on alle 10 prosenttia.

g. Työturvallisuus ja -terveys

Kenian perustuslaissa ei mainita suoranaisesti työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyviä seikkoja, mutta se takaa kaikille säädylliset työolot ja oikeuden puhtaaseen ja terveelliseen ympäristöön. Vuoden 2007 työterveys ja -turvallisuus laki asettaa työnantajalle velvollisuuden huolehtia työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta. Työturvallisuuslainsäädännön valvontaan ei olla kuitenkaan osoitettu riittäviä resursseja ja työnantajat kaikilta sektoreilta syyllistyvät viranomaisten lahjontaan työturvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Tämän seurauksena laiminlyönnit työturvallisuus ja -terveys sektoreilla ovat yleisiä. Erityisesti kaivosalalla, mutta myös laajemmin tehdastuotannossa ja maataloudessa onnettomuudet ja terveysriskit ovat yleisiä. Työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyviin asioihin on syytä kiinnittää huomiota erityisesti työvoimaintensiivisillä aloilla toimittaessa.

h. Korruptio ja lahjonta

Kenian perustuslaki nostaa esiin hyvän hallinnon ja läpinäkyvyyden. Keskeisin korruptionvastainen valtiollinen toimija on Ethics and Anti-Corruption Commission (EACC), jonka tehtävänä on korruptioon liittyvä rikostutkinta. Varsinaiset korruptiosyytteet nostaa kuitenkin yleinen syyttäjä.

Korruptio on Keniassa yleistä. Siihen puuttuminen on kuitenkin ollut ponnetonta. Transparency Internationalin mukaan Kenian korruption vastainen työ on viime vuosina pysähtynyt. Erityisesti julkisella sektorilla ja sen hankinnoissa korruptio on yleistä, mikä haittaa myös yksityissektorin toimintaa.

i. Maankäyttöoikeudet

Maanhallinnasta ja -käytöstä määritellään perustuslaissa, että sen tulee olla oikeudenmukaista, tehokasta, tuottoisaa ja kestävää. Maa voi kuulua valtiolle, yhteisölle tai yksityiselle henkilölle. Maan hallitus voi säädellä maankäyttöä kansallisiin, julkisiin intresseihin vedoten. Maaministeriö vastaa maankäytön hallinnasta yleensä ja maakomissio julkisen maan hallinnasta keskus- ja maakuntahallintojen puolesta. Julkisiin maanhuostaanottoihin liittyy usein kiistoja ja pakkohäätöjä on esiintynyt mm. alkuperäiskansojen ja slummiasukkaiden kohdalla. Maanhallintakysymyksiin liittyy myös usein korruptiota.

j. Ympäristönsuojelu erityisesti yritystoiminnan osalta

Ympäristölainsäädäntö (Environmental Management and Coordination Act 1999) antaa valtuudet ympäristöviranomaiselle (National Environment Management Authority, NEMA) valvoa ja koordinoida ympäristönsuojeluun liittyviä asioita. Laki määrittelee myös hankkeet, jotka vaativat NEMAn ympäristövaikutusarvion. Arviot ovat julkisia.

2. Onko maassa olemassa riskiä siitä, että yritys toiminta voisi linkittyä valtion tekemiin ihmisoikeusloukkauksiin (esimerkiksi väestönsiirrot, yksityisyydensuojan rikkominen, vähemmistöjen syrjintä)?

Kenian valtiolla on olemassa liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeva toimintasuunnitelma, jolla pyritään edistämään vastuullista liiketoimintaa koko maassa. Samanaikaisesti ihmisoikeusongelmia ilmenee tietyillä sektoreilla. Riskit liittyvät erityisesti alkuperäiskansojen oikeuksiin ja maaoikeuksiin laajemmin. Erityisesti metsäsektorilla, mutta myös muilla sektoreilla, joihin liittyy maankäyttökysymyksiä, on olemassa riski ihmisoikeusloukkauksista.

Keniassa on olemassa tietosuojalainsäädäntö, joka on tullut voimaan vuonna 2019. Vaikka lainsäädäntö sinällään on varsin ajantasainen, on sen toimeenpanossa vielä kehittämistä.

3. Miten vapaasti kansalaisjärjestöt ja ihmisoikeuspuolustajat voivat toimia maassa? Onko tiedossa kansalaisjärjestöjä, joiden vastuulliseen liiketoimintaan liittyvää tietämystä maahan suuntautuvaa toimintaa suunnitteleva yritys voisi hyödyntää?

Kansalaisjärjestöt ja ihmisoikeuspuolustajat voivat toimia Keniassa suhteellisen vapaasti. Kansainvälinen kansalaisyhteiskunnan tilaa tarkasteleva Civicus-järjestö arvioi Kenian kansalaisyhteiskunnan tilan olevan rajoitettu (obstructed), joka kuitenkin alueellisessa vertailussa on vapaampi kuin yhdessäkään naapurimaassa ja samaa tasoa kuin esim. Etelä-Afrikassa. Tietyn kategorian ihmisoikeuspuolustajiin kohdistuu huomattavia riskejä, ml. maa- ja ympäristöaiheisten kysymysten puolustajiin, jotka jopa saaneet surmansa aktivisminsa takia.

Kenya National Commission on Human Rights (KNHCR) on maan kansallinen, lakisääteinen ja itsenäinen ihmisoikeusinstituutio, jonka tehtävänä on edistää ja seurata ihmisoikeuksien toteutumista. KNCHR tekee myös yrityksiin ja ihmisoikeuksiin liittyvää työtä mm. tarjoamalla koulutusta tematiikassa. Kansalaisjärjestö Kenya Human Rights Commission (KHRC) seuraa mm. taloudellisia ja sosiaalisia vastuukysymyksiä. KHRC on ollut aktiivinen Kenian kansallisen yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevan toimintasuunnitelman seurannassa ja laatinut tästä tapaustutkimuksen (2020) yhdessä Tanskan ihmisoikeusinstituutin kanssa.

4. Toimiiko maassa yhteiskuntavastuun verkostoa, kuten paikallista Global Compact -verkostoa?

Keniassa toimii YK:n alaisen Global Compactin paikallisverkosto. Verkostolla on tällä hetkellä hieman alle 300 erikokoista jäsenyritystä.

5. Miten yleistä yritysten vastuullisuus raportointi on maassa?

Yritysvastuuajattelu on lyönyt läpi sekä Kenian yksityisellä, että julkisella sektorilla. Yritysvastuu ymmärretään usein hyväntekeväisyyden muotona, sen sijaan että keskityttäisiin yrityksen perustoimintojen vastuullisuuteen. Yritysvastuuhankkeet keskittyvät paljolti erilaisten yhteisöhankkeiden rahoittamiseen. Hankkeiden kohteet vaihtelevat laajasti koulujen rahoittamisesta ympäristönsuojeluun.

Keniassa ei ole toistaiseksi olemassa yritysvastuuseen liittyvää sääntelyä. Tämä jättää yritysten vastuullisuushankkeista raportoinnin niiden omalle vastuulle. Säätelyn puute johtaa melko vaihteleviin käytäntöihin yritysten vastuullisuusraportoinnissa. Karkeasti ottaen yritysvastuuhankkeet ovat näkyvimpiä yrityksillä, jotka ovat suoraan kuluttajien kanssa tekemisissä.

6. Onko maassa vastuullisen liiketoiminnan toteuttamiseen ja/tai kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä kysymyksiä tai haasteita, joiden ratkaisemisessa suomalaisyritykset voisivat auttaa, esimerkiksi ympäristöön (jätehuolto, vesi ja sanitaatio, kiertotalous), terveyteen tai koulutukseen liittyen?

Keniassa on lukuisia kestävän kehityksen haasteita joiden ratkaisemiseen yksityisen sektorin toimijat, mukaan lukien suomalaiset yritykset, voisivat osallistua. Esimerkkejä näistä aloista ovat esimerkiksi niin sanotun vihreän siirtymän edistämiseen liittyvät sektorit, kuten kiertotalous, jätehuolto, vesi ja sanitaatio, uusiutuva energia, kestävä liikenne ja kaupunkisuunnittelu. Keniassa on myös vielä suuria haasteita esimerkiksi koulutus- ja terveyssektoreilla, joilla tarvitaan sekä laitteistoa, teknologiaa ja tehokkaampia hallintajärjestelmiä, että kapasiteetin vahvistamista. Talouden aloista maatalous (agribusiness) on nykyisellään hyvin alikehittynyt ja voisi tarjota liiketoimintamahdollisuuksia erityisesti tuotteiden jalostamiseen ja logistiikkaan liittyen. Lisäksi digitaaliset ja luovat alat ovat Keniassa vahvassa kasvussa.

Suomalaisten yritysten jalkautuminen Kenian markkinoille vaatii kuitenkin runsaasti jalkatyötä: perehtymistä paikalliseen markkinaan, työkulttuuriin ja toimintaympäristöön. Paikallistuntemus ja verkostoituminen on välttämätöntä, eikä niiden saavuttamiseksi ole oikopolkuja. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että Keniassa haasteena ei ole yhteiskunnallisten ongelmien löytäminen, vaan kilpailukykyisten ja markkinalähtöisten liiketoimintamallien kehittäminen niin ratkaisemiseksi.